Sukellus suolistoon

suolisto
enterotyyppi
suolistobakteerit
polyfenolit

Osallistuin tänä syksynä lääkekasvikongressiin Portugalissa ja sain sieltä innoituksen kirjoittaa ihmisen suoliston mikrobifloorasta ja siitä, miten se vaikuttaa hyvinvointiimme. Ihmisellä on noin 1,5-2 kg mikrobeja suolistossaan ja aikaisemmin flooran koostumuksesta on tiedetty melko vähän. Sen selvittäminen on alkanut kiinnostaa tutkijoita viime vuosina, ja tämän seurauksena tiedämme nyt, että suurin osa floorasta koostuu bakteereista.

Vain 0,14 % voitiin luokitella ihmisperäiseksi kontaminaatioksi (esim. limakalvojen soluja), muita eukaryoottisoluja (eli aitotumallisia) on 0,5 %, archaea (aiemmin arkkibakteerit) 0,8 % ja viruksia jopa 5,8 %. Tietyt bakteerit, kuten Bacterioides- ja Faecalibacterium -lajit, olivat hyvin edustettuina ja näiden lisäksi löytyi pienempiä määriä kymmeniä eri bakteerilajeja. Koostumus on siis hyvin monimutkainen. Miten nämä pienempinä määrinä esiintyvät bakteerit selviävät taistelussa elintilasta? Yksi selitys löytyy joidenkin kyvystä muodostaa tarttumaelimiä, joiden avulla ne tarttuvat suoliston seinämään ja pysyvät siellä kauemmin.

Ihmisen enterotyypit

Sanat geno- ja fenotyyppi pitäisivät olla tuttuja koulun biologian opetuksesta eli geeniperimä ja ulkonäkö. Nyt voidaan myös puhua ihmisen enterotyypistä, millä tarkoitetaan ihmisen suolistoflooran koostumusta. Kun tutkittiin näytteitä ympäri maailmaa, niiden koostumukset johtivat kolmen enterotyypin muodostumiseen:

Enterotyyppi 1, jolle on tyypillistä Bacteroides-suvun bakteerien suuri määrä. Näillä bakteereilla on suuri sakkarolyyttinen eli hiilihydraatteja pilkkova ominaisuus. Tämä tyyppi saa energiansa ensisijaisesti fermentoimalla hiilihydraatteja ja proteiineja. 

Enterotyyppi 2, Prevotella- ja Desulfovibrio -sukujen bakteereja, jotka molemmat ovat osallisia musiinin (glykoproteiinin osa) hajottamisessa.

Enterotyyppi 3, oli yleisin ja sisälsi Ruminococcus-lajeja yleisimpänä bakteerina. Ruminococcus on myös tunnettu musiinin hajottaja. Tämä tyyppi sisältää myös runsaasti membraanin kuljettajia, joten kun musiini on hajotettu pienemmiksi sokereiksi, nämä imeytyvät tehokkaasti verenkiertoon.

Enterotyypit eivät olleet sidoksissa rotuun tai maanosaan, mikä sinänsä oli mielenkiintoinen havainto. Energian lisäksi suoliston mikrobit tuottavat myös vitamiineja. Kaikki vitamiinien muodostumistiet ovat käytössä kaikilla enterotyypeillä, mutta näiden välillä on myös eroja. Enterotyyppi 1 syntetisoi muita tehokkaammin biotiinia, riboflaviinia, pantotenaattia ja askorbaattia, kun taas enterotyyppi 2 keskittyi tiamiiniin. Erot johtuivat tiettyjen, biosynteeseissä tarvittavien entsyymien liiallisesta esiintymisestä kyseisessä enterotyypissä.

Enterotyypit jokapäiväisessä elämässä

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä? Ainakin sitä, että ihmiset reagoivat eri tavalla ravintoon ja lääkkeisiin. Kannattaa siis kuunnella omaa kehoaan ja luottaa omiin tuntemuksiin siitä mikä itselle sopii. Miten sitten maitohappobakteerivalmisteiden (Lactobacillus ja Bifidobacterium) käyttö? Kyllä niitä kannattaa edelleen käyttää, kunhan varmistaa, että kyseessä on mahahapon kestävä, eläviä bakteereja sisältävä tuote. 

Antibioottien käytön tiedetään tuhoavan paitsi tautia aiheuttavat bakteerit myös suoliston bakteereja. Ilmeisesti osa kuitenkin selviää hengissä, ehkä muuntautumiskykynsä ansiosta. Bakteerit pystyvät muodostamaan antibiooteille resistenttejä kantoja eli ne muuttavat perimäänsä. Lisäksi jotkut pystyvät muodostamaan itiöitä, jotka kestävät huonoja olosuhteita ja jatkavat eloa, kun olosuhteet paranevat. Herää kuitenkin kysymys, onko eri enterotyypeillä erilaiset reagointitavat antibiooteille?

Polyfenolit ja suolistobakteerit

Olemme vuosikausia saaneet kuulla polyfenolien terveyshyödyistä mm. antioksidantteina. Polyfenoleja on runsaasti vihreässä teessä, granaattiomenassa, mustikassa, viinimarjoissa, punaviinissä, sitrushedelmissä jne. Niitä saadaan keskimäärin 1193 mg/vrk, mutta ne imeytyvät varsin huonosti. Useat kulkevat muuttumattomina ohutsuolesta (missä suurin osa ravinteiden imeytymisestä tapahtuu) paksusuoleen, missä ne kohtaavat mikrobiflooran. Toisaalta polyfenolit muokkaavat mikrobiflooran koostumusta, lisäten mm. Lactobacillus- ja Bifidobacterium -lajien määrää, ja toisaalta mikrobifloora muuttaa polyfenoleja tuottaen niistä metaboliitteja, jotka ovat erilaisia kuin nautitut aineet. Metabolian tarkoitus on usein tehdä aineista vesiliukoisempia, jotta niiden olisi helpompi poistua elimistöstä esim. virtsan mukana. Esim. resveratrolista (punaviinistä) muokkautuu dihydroresveratrolia suolistobakteerien toimesta. Granaattiomena ja kaakao taas olivat erityisen tehokkaita hyvien bakteerien lisääjiä.

Eräs Coimbran yliopiston professori esitti ym. kongressissa ajatuksen, että polyfenolit eivät toimisikaan antioksidantteina, vaan ne vaikuttaisivat typpioksidin muodostumiseen ja sitä kautta laajemminkin solujen signalointiin. Hän myös toisti polyfenolien huonoa imeytyvyyttä ja totesi, että niiden pitoisuudet plasmassa voivat olla hyvin pienet, mutta taas paikalliset pitoisuudet hyvinkin suuria, koska ne tarttuvat membraaneihin.

Pitäkäämme siis suolistomme kunnossa, koska se on myös immuunipuolustuksen kannalta keskeisessä asemassa. Lisäksi nyt on aika kaivaa D-vitamiinipurkit esille (vahvuuden voitte vapaasti valita) ja sen oheen suosittelen myös sinkkilisää. Sinkki nimittäin vaikuttaa yli 200 entsyymiin ihmisessä, joten kannattaa varmistaa, että sitä saa riittävästi. Jos tuntuu siltä, että flunssa on tulossa, ota reippaasti punahattua, monta kertaa päivässä. Näillä eväillä talvi saa tulla!