Kasvissyönti on taitolaji

Tuore suomalaistutkimus osoittaa vegaanien noudattavan vaihtelevasti ravitsemussuosituksia. Tutkimuksessa selvitettiin keskimäärin kahdeksan vuotta vegaaniruokavaliota noudattaneiden nuorten aikuisten ravitsemusterveydentilaa. PLOS ONE -tiedelehdessä julkaistu artikkeli (Food and Nutrient Intake and Nutritional Status of Finnish Vegans and Non-Vegetarians) on osa laajempaa kasvisruokatutkimusta, joka selvittää vegaanien altistumista kasvinsuojeluaineille ja nitraatille. Vastaavat tutkijat ovat professori Anna-Liisa Elorinne Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastosta sekä ylitarkastaja Juha Laakso Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta Tukesista. Mukana oli myös tutkijoita Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) ja Helsingin yliopistollisesta sairaalasta (HUS).  
 
Tutkittujen vegaanien joukossa oli ruokavalionsa monipuolisesti koostavia, mutta myös sellaisia, joiden ruokavaliossa esiintyi puutteita. Tyypillisimpiä olivat proteiinilähteiden yksipuolisuus, vähäinen marjojen, hedelmien ja pähkinöiden käyttö sekä se, ettei käytetty ravintoaineilla täydennettyjä elintarvikkeita.

- Vegaanien on hyvä saada ravitsemusohjausta ja käyttää suositeltuja ravintolisiä, tutkijat toteavat.

Heitä kiinnosti erityisesti elimistön ravintoaineiden saanti ja pitoisuus niissä ravintoaineissa, joita kasvisperäisissä ruuissa on niukasti tai ei lainkaan. Näitä ovat esimerkiksi B12-vitamiini, D-vitamiini, seleeni, jodi ja välttämättömät rasvahapot.

Ravintolisiä käytti 91 prosenttia vegaaneista ja 78 prosenttia verrokeista. Vegaaneista 91 prosenttia käytti B12-vitamiinilisää, 77 prosenttia D-vitamiinilisää ja useimmat myös kalsiumilla täydennettyjä juomia. Elimistön B12-vitamiinipitoisuus oli kaikilla viitearvojen mukainen, sen sijaan seerumin D-vitamiinitaso oli viitearvon alapuolella 24 prosentilla vegaaneista ja kuudella prosentilla verrokeista. Vegaaneilla oli myös alhaisemmat elimistön beetakaroteeni-, seleeni-, jodi- sekä välttämättömien EPA- ja DHA-rasvahappojen pitoisuudet. Vegaanien elimistössä oli kuitenkin kaikkiaan enemmän  monityydyttymättömiä rasvahappoja ja vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin verrokeilla. Vegaaneille myös soijaperäisten polyfenolien pitoisuudet olivat korkeita. Vuorokausivirtsaan erittyneen jodin keskimääräinen pitoisuus oli kaikilla alle viitearvoalueen.

Timo Elo, terveystoimittaja